Ihmisillä vaikuttaa olevan paradoksaalinen piirre, joka saa heidät nauttimaan itsensä pelottelusta. Kauhuelokuvat ja jopa huvipuistojen klassikkolaite kummitusjuna kertovat tästä ilmiöstä. Vaikka kauhugenren syntymä sijoitetaan usein 1700-luvun goottilaiseen kirjallisuuteen, on ilmiö todellisuudessa paljon vanhempi. Kummitusjutut ja nuotion ääressä kerrotut tarinat haamuista ja hirviöistä ovat kirjoitustaitoammekin vanhempia.
Halumme altistaa itseämme uhkaaville, pelottaville tai ahdistaville sisällöille johtuu psykologisesta ilmiöstä nimeltä morbid curiosity, vapaasti suomennettuna sairaalloinen tai kauhistuttava uteliaisuus. Tällaisen uteliaisuuden taustalla on esi-isiemme paine tunnistaa ja välttää petoja tehokkaasti.
Morbid curiosity on algoritmien suosikki
Sosiaalinen media on luonut ilmiölle aivan uudet mittasuhteet. Erilaisten sosiaalisen median palveluiden toimintalogiikalle on yhteistä yksi asia: niiden on tarkoitus koukuttaa ja houkuttaa. Mitä enemmän ihmiset viettävät aikaa netissä, sitä enemmän mainostajat saavat tuottoa. Ihmiset viettävät nykyään ruudun äärellä useita tunteja päivästään. Tämä ei suinkaan ole ihmisten huonontuneen itsekurin syytä: sovelluksista on vain yksinkertaisesti suunniteltu koukuttavampia kuin koskaan ennen.
No miten tämä kaikki liittyy morbid curiosity -ilmiöön? Sosiaalinen media on suunniteltu niin, että se antaa meille sisältöä, jota katsomme. Ei siis mitä haluamme nähdä, vaan sitä, mihin jäämme mahdollisimman pakonomaisesti kiinni. Kun algoritmi saa kohdallasi vihiä siitä, että et skrollaa ahdistavan sisällön ohi nopeasti, se tekee vaarallisen olettamuksen: tästä käyttäjä pitää. Tämän jälkeen alat nähdä ahdistavaa sisältöä yhä enemmän ja enemmän.
Ahdistavat somesisällöt haitallisia lapsille ja nuorille
Ahdistavien somesisältöjen on tutkimuksissa todettu olevan yhteydessä mielenterveyden heikkenemiseen kaiken ikäisillä. Lapset ja nuoret ovat kuitenkin erityisen alttiita näille haittavaikutuksille. Varsinkaan pienet lapset eivät osaa vielä arvioida sitä, kuinka todennäköisesti somessa kuvattu uhka osuu omalle kohdalle. Lisäksi pienten lasten voi olla vaikea erottaa dramatisoituja tai keksittyjä sisältöjä todellisista.
Koska algoritmeille on tyypillistä radikalisoituminen, lapsi tai nuori voi joutua kierteeseen, jossa some näyttäytyy yhtäkkiä hyvin synkkänä paikkana. Harmittoman kummitusjutun katsominen voi nopeasti kärjistää somefeedin erittäin pelottavaksi ja ahdistavaksi.
Aikuinen osaa asettaa itselleen rajoja ja ohittaa nämä sisällöt. Lapsen itsesäätely ei kuitenkaan ole vielä kehittynyt. Siksi näissä tilanteissa aikuisen on tarjottava lapselle turvallisia rajoja.
Miten tukea lasta sosiaalisessa mediassa? Lue Mannerheimin lastensuojeluliiton ohjeet >>
