Moni aikuinen kuvittelee olevansa lapselleen malliesimerkki aktiivisesta ja liikunnallisesta elämäntavasta. Aamulla ennen töitä kipaistaan salille ainakin pari kertaa viikossa, ja kolmena iltana arkeen kuuluu vaihtelevasti pilatesta, joogaa tai välillä jopa padelia työpaikan liikuntaporukalla.
Turhautuminen on käsinkosketeltavaa, kun lapsi ei sitten jaakaan tätä elämäntapaa. Illalla lapsi parkkeeraa tietokoneen ääreen pelaamaan videopelejä, ja jos lapsen komentaa pois koneelta, puhelin liimautuu nenään tiukemmin kuin lätkä kärpäseen.
On helppo komentaa lapsi ulos leikkimään samalla, kun itse ottaa ansaitun lepohetken omasta aktiivisesta arjestaan. Mieleen voi nousta ihmetys, miksi lapsi ei halua leikkiä ulkona – niinhän sitä itsekin nuorena teki.
Aikuisen asetuttava lapsen asemaan
Arki on kuitenkin muuttunut siitä, kun vanhemmat olivat itse lapsia. Vaikka vanhempi aidosti itse liikkuu aktiivisesti, saattaa lapselle välittyä hyvin erilainen kuva. Lapsen silmissä aikuinen tulee kotiin myöhään, pudottaa treenikassin olaltaan ja istahtaa ruudun äärelle, on kyseessä sitten TV:n tai puhelimen ruutu. Ruudun takaa aikuinen moralisoi lasta, joka tekee täysin samaa.
”Mene ulos” on myös ongelmallinen käsky. Kuvittelepa itse tilanne, jossa istut rauhassa puhelimen näytön äärellä sohvalla, ja kesken kaiken joku komentaa sinut ulos ilman tarkempaa kehotetta tekemisestä. Lapset ovat luovia kyllä, mutta harvoin kukkokaan käskiessä laulaa.
Monella aikuisella voi myös olla hyvin ruusuinen kuva ulkoleikeistä omasta nuoruudesta. Koko kulmakunnan väki kerääntyi yhteen leikkimään kirkonrottaa, pelaamaan jalkapalloa tai kiipeilemään puissa. Nykyään pihatiellä ei saa juosta, puuhun ei missään nimessä saa kiivetä ja palloa ei saa potkia kuin sille tarkoitetulla alueella.
”Mene ulos” ei siis lapsen korvaan ole kovin houkutteleva käsky.
Aikuisen esimerkki tärkeässä asemassa
Aikuisten tulee vaalia lapsen liikunta- ja luontosuhdetta. Lapset tarvitsevat malleja liikkumiseen ja ulkona touhuamiseen. Aikuinen voi auttaa lasta muodostamaan terveen suhteen liikuntaan ja luonnossa liikkumiseen liikkumalla ja ulkoilemalla yhdessä lapsen kanssa – ei järin yllättävää?
Mitä kaikkea lapsen kanssa sitten voi ulkona tehdä? Tässä viisi esimerkkiä yhteiseen tekemiseen:
- Tutustukaa lähialueen luontoon
Miten olisi vaikkapa makkaranpaistoreissu läheiselle laavulle? Tai ihan vain kävely lähimetsässä? Luontoon on hyvä tutustua yhdessä, sillä moni asia metsässä voi myös pelottaa lasta. On tärkeää oppia liikkumaan luonnossa turvallisesti.
- Pelatkaa pihapelejä
Kun erilaisiin peleihin tutustutaan yhdessä, lapsi oppii tuntemaan missä ja milloin ulkona saa leikkiä. Aikuisen kanssa pelailusta voi saada ideoita myöhemmin myös leikkeihin muiden lasten, kuten omien sisarusten, kanssa.
- Rakentakaa yhdessä pieni seikkailurata pihalle tai metsään
Ottakaa pihamaasta tai lähimetsästä kaikki irti ja luokaa oma esterata tai pieni seikkailureitti! Käyttäkää maahan pudonneita oksia, kiviä tai vaikka narua, joilla voitte merkitä polkuja ja ”tehtäviä” reitin varrelle. Lapsi pääsee haastamaan tasapainoa ja ketteryyttä, ja aikuisen kanssa kulkiessa seikkailusta tulee turvallinen ja hauska.
- Etsikää luonnon aarteita ja oppikaa yhdessä luonnosta
Luontoon voi lähteä myös tutkimusretkelle – ottakaa mukaan pieni muovirasia tai kangaskassi, johon voi kerätä esimerkiksi erivärisiä lehtiä, käpyjä tai kiviä. Voitte myös leikkiä luonnon aarteiden bongausleikkiä, jossa etsitään tietyssä ajassa tai tietyltä alueelta esimerkiksi käpyjä, tammenterhoja tai tiettyjä puulajeja. Tällaiset retket herättävät lapsen kiinnostuksen luontoa kohtaan.
- Lähtekää yhdessä pyörä- tai potkulautaretkelle
Jos lapsi nauttii vauhdista ja liikkumisesta, pyörä- tai potkulautaretki voi olla hauska tapa viettää aikaa yhdessä ulkona. Voitte suunnitella reitin yhdessä ja vaikka pysähtyä välillä piknikille tai leikkipaikalle. Yhdessä liikkuminen vahvistaa lapsen itseluottamusta liikenteessä ja auttaa hahmottamaan turvallisen liikkumisen perusasioita.
